Muiden soittimien ymmärtäminen

Harjoitellessani Bill Evansin pianosooloa Miles Davisin alunperin säveltämästä Nardis -kappaleesta tuli mieleeni yhtäkkiä ajatus siitä kuinka tärkeää muiden instrumenttien ymmärtäminen musiikissa on. Vaikka improvisoitujen jazz-soolojen harjoitteleminen ei olisikaan tavoitteena on jokaisen kitaristin ja muusikon hyvä ymmärtää muutamia perusasioita muistakin soittimista.

Oman soittotaidon kehittäminen

Blues-lickien ja pentatonisen asteikon harjoittelemisessa ei ole mitään pahaa ja ne ovat hyviä peruspalikoita, joiden ympärille kitaristilla on helppo lähteä rakentamaan muuta sanastoa. Itseasiassa sooloile vapaammin otsikon videotunneissa rakennetaan juuri pentatonisen asteikon pohjalta uusia tapoja piristää soolojen soittamista ja improvisoimista.

Toinen loistava tapa löytää uusia sävyjä omaan soittoon on kuunnella muiden instrumenttien soittajia ja löytää heidän soitostaan asioita, jotka resonoivat itselle.

Suosittuja soittimia kitaristien keskuudessa on usein puhaltimet ja piano. Puhaltimien melodinen soitto ja sooloilu on usein hyvin elävää, koska puhaltimilla voi kitaran tavoin tehdä ääniin vibratoja ja venytyksiä. Kitarasta poiketen puhaltimilla voi myös vaikuttaa nuotin äänenvoimakkuuteen puhaltamalla eri tavalla. Tästä syystä puhallinsoittimien fraseerauksen ja rytmitysten matkiminen voi olla kitaristeille erittäin antoisaa.

Pianisteja kuuntelemalla omaan soittoon voi saada mukaan uusia sointukäännöksiä ja tyypillisten kitaralickien sijaan pianolla tehdään monesti myös suurempia intervalli-hyppyjä. Pianolla voi myös soittaa sointuja ja melodiaa yhtä aikaa, joten taitavan kitaristin on myös mahdollsita poimia ideoita sointusooloihin kuuntelemalla pianisteja. Sointusooloissa ideana on soittaa kappaleen melodia ja soinnut yhtä aikaa niin, että kappaleen melodia on soinnussa ylimpänä tai ainakin kokoajan selkeästi kuultavissa. Tätä vaatii usein sointukäännösten vaihtamista niin, että melodian ääni pysyy jatkuvasti ohuimmalla kielellä ja soinnun muut äänet ovat paksummilla kielillä.

Muiden kanssa kommunikoiminen

Muiden soittimien ymmärtäminen mahdollistaa myös paremman kommunikoimisen kanssamuusikoiden kesken. Itse en tiedä mitään turhauttavampaa kuin tilanteen, jossa sinullla on (omasta mielestäsi) loistava idea, mutta et saa sitä selitettyä muusikoille, joiden kanssa soitat. Näissä tilanteissa on tottakai tärkeää antaa kaikkien sanoa rauhassa asiansa ja kuunnella huolellisesti, mutta muiden soittajien instrumenttien ymmärtäminen on todellinen avain nopeaan ja rentoon yhteistyöhön.

Yksinkertaisin esimerkki aiheesta on varmaankin, että tiedät soittajana rumpusetin osien nimet. Rumpalin kanssa ideointi on huomattavasti helpompaa, jos pystyt kertomaan rumpalille, että hänen tulisi mielestäsi kertosäkeessä siirtyä soittamaan hi-hat pellin sijasta ride-symbaalia ja toivoisit kappaleen C-osassa hänen soittavan lattiatomia ja jättävän bassorummun kokonaan pois. Samalla tavalla sointujen nimien ymmärtäminen ja se, että osaat ehdottaa toiselle kitaristille tai kosketinsoittajalle korkeampia sointukäännöksiä (linkki) mahdollistaa nopeamman ja rennomman yhteistyön.

Sivuhuomiona vielä sellainen pointti, että ideoiden testaaminen vie yleensä vähemmän aikaa ja on paljon hauskempaa kuin ideoista keskusteleminen. Jos ideasta riitelemiseen menee bändireeneissä paljon ylimääräistä aikaa kannattaa idea yleensä vaan testata ja sitten todeta toimivaksi tai hylätä se. Jos idean esittäjän mielestä ideaa ei testattu hänen visionsa mukaisesti kannattaa ottaa uusi yritys sen sijaan, että tuhlaa aikaa riitelemiseen. Ideoiden testaaminen kehittää kaikkien paikalla olijoiden musikaalisia taitoja, kykyä kommunikoida ja omaa musiikillista estetiikkaa.

Mielenkiinnon palauttaminen harjoitteluun

Muille soittimille sävelletyn materiaalin harjoitteleminen on usein haastavaa, mutta myös tosi antoisaa. Kosketinsoittimille tai puhaltimelle sävelletyn teoksen tai soolon harjoitteleminen vaatii kitaristilta mielikuvitusta fraseerauksen, sormitusten ja soittotekniikoiden suhteen. Toiselle soittimelle sävelletty materiaali ei yleensä siirry suoraan kitaran kaulalle, joten muille soittimille tarkoitetun materiaalin harjoittelu voi tuoda kitaransoittoon paljon kaivattua mielenkiintoa.

Uusien musiikkityylien löytäminen

Jos sinulla on tapana kuunnella tyypillisesti kitaravetoisia musiikkityylejä, kuten bluesia, rockia tai metallimusiikkia voi eri soittimilla soitetun musiikin tutkiminen avata tien täysin uusiin maailmoihin.

Pianisteja kuuntelemalla on helppo uppoutua klassisen musiikin tai vaikkapa jazzin vietäväksi ja puhaltimien kautta pääsee sisälle big band -musiikin tai vaikkapa funkin maailmaan. Viulisteja kuuntelemalla saattaa löytää kitaristeista vaikka Django Reinhardtin tai uppoutua kuuntelemaan tangomusiikkia maailmalta.

Lisää värejä omiin sävellyksiin

Edelliseen pointtiin on hyvä lisätä, että uusien musiikkityylien löytäminen, kuunteleminen ja harjoitteleminen kitaralla johtaa väistämättä siihen, että myös säveltämääsi musiikkiin alkaa pikkuhiljaa hiipimään uusia vaikutteita eri musiikkityyleistä. Tämä voi puolestaa olla juurikin se asia mikä erottaa lopelta säveltämäsi musiikin kaikista muista ja antaa sinulle kauan etsimäsi “oman äänen”.

Eri musiikkityylien ymmärtämisestä ei ole mitään haittaa vaikka olisitkin päättänyt säveltää pelkästään black metallia tai funk-musiikkia. Vaikutteita eri musiikkityyleistä voi lisätä omaan kitaransoittoon myös erittäin hienovaraisilla tavoilla, kuten esimerkiksi matkimalla suosikkiviulistiltasi mielekkään kuuloisen vibraton.

Yhteenveto

Eri soittimien ymmärtäminen voi rikastaa musiikin harjoittelemista, kuuntelemista ja säveltämistä todella paljon. Oli suosikki-genresi sitten mikä tahansa, niin kyseisen genren ulkopuolella on sinulle varmasti paljon tutkittavaa. Muiden soittimien ymmärtäminen auttaa sinua myös tuomaan oman visiosi paremmin esiin ja kommunikoimaan muiden soittajien kanssa tuottoisammin. Tämä puolestaan tekee työskentelystä muille ja sinulle mukavampaa, mikä johtaa rennompaan ilmapiiriin ja parempaan musiikilliseen lopputulokseen.